Kivikylän-logo

Marjaana Rantapere on töissä Laitilan lihatiskillä

Marjaana Rantapere, lihatiskin myyjä

Minulla on maatalousyrittäjätausta. Tilallamme oli joskus emakkoja, porsaat kasvatimme itse teuraaksi ja myimme Kivikylälle. Kun lähdin vieraan palvelukseen, luovuimme sikojen pitämisestä. Pääsin pakkaamaan porkkanoita, ja teinkin sitä kolme vuotta.

Pakkaustyö ei oikein ollut minua varten, koska siinä piti koko ajan olla paikoillaan. Olin jo ehtinyt miettiä muita työmahdollisuuksia, kun Laihosen Jari soitti ja kysyi kiinnostaisiko työ Kivikylän Kotipalvaamon lihatiskillä. Oli helppo vastata, että ihan varmasti kiinnostaa.

Tulen vieläkin iloiseksi, kun muistan se puhelun. Kysyin Jarilta, saanko puhella ihan tätä Laitla murretta, kun en osaa kirjakieltä. Sain luvan, ja sillä on pärjätty. Nyt Laitilan lihatiskillä on vierähtänyt seitsemän vuotta.

Luulen, että minua pyydettiin tähän työhön, koska tulen ihmisten kanssa juttuun sekä siksi, että olen aikanani suorittanut lihanleikkuukurssin ja pienimuotoisesti tehnytkin sitä työtä.

On mukava myydä lihaa, josta tietää sen alkuperän. Jokaisesta ruhosta löytyy tuottajan leima, ja tarvittaessa pystytään selvittämään, kenen sikalasta tai navetasta se on peräisin. Kun asiakas kysyy, mistä liha tulee, voin sanoa sen olevan ihan lähellä tuotettua.

Kylmälaukku kannattaa ottaa mukaan kauppaan sisälle. Jos se on kesäkuumalla autossa odottamassa, pääsee kylmäketju katkeamaan.

Mieheni Jussi tekee töitä edelleen perhetilallamme ja tuottaa naudanlihaa Kivikylälle. Tunnen talon tuotantoketjun ja sen olot. Eläimien kulkemat matkat ovat lyhyitä – se tietää vähemmän stressiä ja parempaa lihanlaatua. Sen maistaa!

Siskoni kertoi, miten hänen aikuiset lapsensa tunnistavat lihakeitosta meillä tuotetun raaka-aineen. ”Jaaha, tämä on Rantperen lihoista tehty”, nämä kuulemma tuumaavat.

Moni luulee varmaan, että työ lihatiskillä on vain myymistä, mutta takahuoneessa tehdään myös todella paljon töitä.

Aamulla täytän ensimmäiseksi uunin ja paistan broilerit, rimpsut, kiusaukset ja pihvit. Sitten teen jauhelihaa, jota muuten jauhetaan joka päivä välillä useammankin kerran. Seuraavaksi rupean laittamaan liha- ja leikkeletiskejä kuntoon ja tarkistan kaikki hyllyt. Uutta tavaraa tilaamme joka päivä Kivikylän Lapin toimipisteestä.

Neuvon asiakkaita usein lihan kypsennyksessä. Nuoremmalle väelle opastan vaikkapa lihakeiton valmistuksen alusta loppuun. Myöhemmin he tulevat kertomaan, että tulipa hyvää soppaa. Jos jossain on ollut houkutteleva vinkki liharuoasta, asiakas tulee usein ohjeen kanssa hakemaan aineksia.

Paras puoli tässä työssä on, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tiskillä puhellaan monennäköisistä asioista ja vaihdetaan kuulumisia. Palautetta saa asiakkailta heti; on palkitsevaa, kun joku kehuu.

Terveisin,

Marjaana Rantapere

Kivikyläläiset

Kysyttävää?

Lähetä Meille Viesti