Kivikylan Kotipalvaamo Oy

Kivikylässä käytetään vain suomalaista lähilihaa!

Suomalaisella lihantuotannolla on paljon vahvuuksia. Eläimiä hoidetaan hyvin, eikä niitä turhaan lääkitä antibiooteilla. Muualla maailmassa lääkkeiden holtiton käyttö on uhka myös ihmisten terveydelle. Meillä on riittävästi vettä lihantuotantoon, eikä sademetsiä tarvitse raivata sen tieltä. Seuraavassa muutama asia, jotka Sinun on hyvä tietää suomalaisesta lihantuotannosta.

SUOMALAINEN SIKA


Sika saa pitää saparonsa. Suomessa häntiä ei typistetä kuten monessa muussa Euroopan maassa. Terveet ja ehjät hännät kertovat hyvinvoinnista. Sioille annetaan monenlaisia virikkeitä hännänpurennan estämiseksi. Suosittua on esimerkiksi sanomalehtien möyhentäminen. Karsinoissa saattaa olla puukalikoita tai palloja, joilla leikkiä.

Riittävästi tilaa. Voidakseen hyvin sika tarvitsee tilaa ympärilleen toimintaan, ruokailemiseen, lepäämiseen ja sosiaalisen arvojärjestyksen ylläpitämiseen. Lihasioilla pitääkin olla yli 0,9 neliötä eläintä kohden.

Läpinäkyvä toimitusketju. Lihan tuotantoketju tiloilta tuotantoon saakka on kokonaisuudessaan jäljitettävissä ruhosta löytyvän leiman avulla. Tunnemme eläimen olosuhteet koko sen elinkaaren ajalta.

Kotoinen viljaruokinta. Suomalaisilla sikatiloilla tuotantoeläimet ruokitaan pääasiassa omilta tai lähiseudun pelloilta saadulla viljalla ja säilörehulla. Omavaraisuus ruokinnassa saattaa olla 90-prosenttista. Runsas viljan käyttö vähentää soijan käyttötarvetta. Sianlihan tuotannossa käytetään poikkeuksellisen paljon myös proteiinipitoisia teollisuuden sivutuotteita, kuten ohrarankkia ja maitohuuhteita.

Lisävalkuaista tiivisteistä. Viljaruokinnan lisäksi tarvitaan lisävalkuaista. Sitä saadaan rehutehtaiden rehutiivisteistä.

Valmiit rehutiivisteet voivat sisältää soijaa. 90 prosenttia maailmalla tuotetusta soijapavusta on nykyään geenimuunneltua. Suomessa käytetystä rehusoijasta GMO:ta on noin 60 prosenttia. Markkinoilla oleva GM-vapaa soija on keskimäärin neljänneksen kallimpaa kuin geenimuunneltu.

Lihan soijajälki on pieni. Suomalaisessa sikatuotannossa tarvitaan selvästi vähemmän soijaa kuin muissa maissa. Sitä käytetään ruokinnassa 7–8 prosenttia, kun maailmalla määrä on jopa 20 prosenttia.

Vastuullinen soija. Soijasta, sioista ja Brasilian sademetsien raivaamisesta puhutaan usein samalla henkäyksellä. Todellisuudessa soijaa tulee Suomeen paljon myös Ukrainasta ja Pohjois-Amerikasta.

Töitä valkuaisomavaraisuuden eteen. Valkuaisrehun viljely omalla tilalla tiivisteen joukkoon herneen ja härkäpavun muodossa on yleistynyt. Ne käyvät sellaisenaan lihasikojen ruokintaan, mutta härkäpavun käyttöä myös muissa elinkaaren vaiheissa kehitetään.

Härkäpapurouheesta ratkaisu. Uusikaupunkilainen Nordic Soya on kehittänyt härkäpavun jalostamista tehtaassaan. Härkäpapurouhe sopii myös pikkuporsaille sekä imettäville emakoille. Se on tehtaan laskelmien mukaan kilpailukykyinen suomalainen vaihtoehto vastuullisesti tuotetulle GM-vapaalle soijalle.

Ilmaston kannalta kestävä vaihtoehto.
Sianlihan aiheuttama hiilijalanjälki on pieni. Sika- ja siipikarjanlihan yhteenlaskettu hiilijalanjälki on noin kaksi prosenttia suomalaisten kokonaishiilijalanjäljestä.

Suomalainen liha ei ole geneettisesti muunneltua. Geenimuunneltu soija ei muuta eläimestä saatavaa lihaa millään tavalla. ”Muuntogeenisen rehun syöminen ei tee eläimestä, sen lihasta tai muusta tuotteesta muuntogeenistä, koska rehun sisältämät geenit pilkkoutuvat eläimen aineenvaihdunnassa .” (Elintarviketurvallisuusvirasto Evira)

Vähän antibiootteja. Suomessa on antibioottien käyttö eläimille on vähäistä. Niitä annetaan vain sairaille, eikä ennaltaehkäisevästi kuten monessa Euroopan maassa. Käytämme lääkkeitä puolet Tanskassa, kuudesosan Saksassa ja kahdeskymmenesosan Espanjassa käytetyistä määristä.

SUOMALAINEN NAUTA

80 prosenttia naudanlihasta on peräisin lypsykarjasta. Liha syntyy siis maidontuotannon sivutuotteena.

Naudat syövät pääasiassa nurmea. Valkuaisensa naudat saavat kotimaisesta rypsistä tai ohrasta tai eurooppalaisesta rapsista. Harva nauta syö soijaa.

Naudat edistävät Suomen luonnon monimuotoisuutta. Suurin osa nautakarjan rehuista perustuu nurmiin. Nurmiviljely edistää luonnon monimuotoisuutta ja on ympäristölle ystävällistä. Monet uhanalaiset kasvit ja eläimet tarvitsevat laitumia ja laiduntavia eläimiä. Karjatalouden vähentyessä uhanalaisten lajien määrä on kasvanut. Naudanlihantuotanto on ollut jo vuosisatoja tärkeä osa kiertotaloutta.

KIVIKYLÄN LÄHILIHA

Olemme viimeinen pienten sikaloiden lihatalo. Emakkosikaloissamme on keskimäärin 70 emakkoa. Mielestämme lihantuotanto pienillä perhetiloilla on inhimillistä sekä eläimiä että tuottajia kohtaan. Eläimet pystyy silloin hoitamaan yksilöllisesti. Ja tuottajakin jaksaa paremmin.

Tuottajiemme maatilat sijaitsevat Lounais-Suomessa. Eläimet eivät pisimmilläänkään joudu matkaamaan karja-autossa kuin reilu sata kilometriä. Jatkokasvatuspaikka saattaa löytyä ihan naapurustosta. Tuotamme taatusti lähilihaa.

Tuttuja isäntiä ja emäntiä. Karja-auton kuljettajamme hakevat yhdessä tilallisten kanssa eläimet karsinoistaan jatkokasvatukseen tai teurastamolle. He tuntevat isäntäparin muutakin kuin nimeltä.

Tiedämme kenen sikalasta tai navetasta liha on peräisin. Tuottajamme pystyvät kertomaan kasvatusajan ravinnon raaka-aineet. Tutuilla tiloilla laidunnettu ja kotoisilla eväillä ruokittu eläin tuottaa maukasta lihaa.

Laadukasta ja tuoretta. Kivikylän liha ja lihatuotteet ovat esimerkki siitä, miten paikallinen lähiruoka on parasta mahdollista. Se on sitä lähellä kasvanutta vanhan ajan lihaa. Sellaista, jota maalla ikänsä eläneet ihmiset ovat aina tottuneet syömään.

LOPUKSI

Suomen maatalouden osuus maailman kasvihuonekaasuista on 0,01 prosenttia. Nykyistäkin ympäristöystävällisemmän maatalouden eteen tehdään koko ajan töitä teknologiaa ja tuottavuutta kehittämällä.

Copyright Kivikylän Kotipalvaamo Oy  |  Tietosuojaseloste  |  Palvelun toteutus: JPmedia

Evästeet