Aja Lapin kirkolta kilometrin verran Eurajoen suuntaan. Käänny vasemmalle Huiluntielle. Jatka ohi suulien ja maalaistalojen, sukkuloi läpi muutaman pihan. Kun saavut viimeisen ajokuntoisen tien päähän Saarnijärven rantaan, olet perillä Päivärinnan tilalla.
Jokseenkin noin mutkikkaat ohjeet Jari Laihosen setä Mauno Laihonen kirjoitti Lapin Joulu -lehteen vuonna 1991.
Huiluntie on yhä olemassa, mutta samat ajo-ohjeet ei enää päde. Kyseinen tie ei kestäisi nykyistä liikennemäärää. Pieni savusauna on laajentunut tehdaskompleksiksi, jolle johtaa asfaltoitu Savulaaksontie.
Palvikinkun maku on silti entisellään. Se saa vieläkin pehmeän arominsa harmaalepästä aidossa savusaunassa. Kunkkukinkun ja Savumaukkaan nimellä myytävät palvisiivut ovat edelleen Kivikylän tunnetuimpia tuotteita.
Isän opeilla valtakunnan parasta
Toimitusjohtaja Laihosen isä Mikko palvasi Päivärinnan saunassa jo 1970-luvulla. Jari ja Tomi-veli puuhasivat oppipoikina. Kun Mikko yllättäen menehtyi, Jari otti ohjat. Markkinointi hoitui Länsi-Suomen maaseutupalstan pienellä ilmoituksella, joka kertoi savusaunan lämpiävän. Noista riveistä oli vielä pitkä matka Hesarin etusivun mainoksiin.
Alkutalvella 1995 Jari Laihonen repäisi ja osti Laitilasta kerralla kymmenen possua. Tuotantomäärä kasvoi, ja tuote piti saada myös kaupan hyllylle. Kauppias Jylli otti palvia Lapin Kauppakulman tiskille. Jonkin ajan päästä myös Valtosen Juha ja Suomisen Pasi alkoivat myydä sitä raumalaisissa kaupoissaan.
Samoihin aikoihin tapahtui jotakin merkittävää. Palvaamo pääsi mukaan MTV:n Suomen parhaat -ohjelmaan, joka julisti Kivikylän palvin valtakunnan parhaaksi. Jari Laihonen muistelee käänteentekevää kesää 1995:
– En tiedä, kuka oli vihjannut meidän palvista ohjelman tekijöille. Tapio Liinoja ja kumppanit joka tapauksessa pelmahtivat Huiluntien perälle. Taisimme Laineen Matin kanssa sentään laittaa päälle puhtaat työvaatteet. Pirusti jännitti, mutta kuvaukset onnistuivat. Palkinto nosti menekin taivaisiin. Olimme aluksi vähän ylityöllistettyjäkin, kun tilauksia sateli Itä-Suomesta asti. Emme heti ymmärtäneet, ettei kuljetuksia tarvitse itse hoitaa, sillä osaahan joku muukin autoa ajaa.
Savumaukasta ja Kunkkukinkkua mainostettiin Hesarin etusivulla ensimmäisen kerran vuonna 2015, kun ohjelmasta oli kulunut kaksikymmentä vuotta.
Makurasvalla tai ilman
Kivikylän palvin maku tulee harmaalepän savusta. Mikään muu puu ei kelpaa.
– Koivu ja varsinkin tuohi tekee lihan nokiseksi, havupuusta taas tulee kitkerä sivumaku. Kalan savustuksessa käytetty kataja ei sekään possulle sovi. Harmaaleppä antaa hienot arominsa kypsälle lihalle, sanoo Jari.
Kuluttajat tuntuu jakautuneen kahteen ryhmään. Kunkkukinkun ostaja pitää runsaasta makurasvasta. Kuivemmasta palvista tykkäävä tarttuu Savumaukkaaseen, joka ei sisällä makurasvaa.
Vaikka ruokasuositukset ovat muuttuneet, possu on säilyttänyt asemansa suomalaisissa ruokapöydissä. Kinkku kuuluu edelleen jouluun ja palvi voileivän päälle.
Palvari ei saa kiirehtiä
Suomen parhaan palvin valmistus ei ole kolmessa vuosikymmenessä juuri muuttunut. Lihat haetaan itse sopimustuottajilta ja leikataan edelleen käsin. Sen jälkeen tehdään koneellinen suolaus ja lihan annetaan rauhassa suolaantua. Tämän jälkeen on palvauksen vuoro.
– Lihan kypsentämistä ei tosiaankaan voi kiirehtiä. Noin 80 asteen lämmössä kypsyminen vaatii vuorokauden saunottamisen. Metodit ovat täysin samat kuin kolme vuosikymmentä sitten niin kuin mielestäni pitääkin, sanoo Juhani Koskialho, kärsivällinen palvari, joka ei halua koskaan vaihtaa kunnon palviuunia sähköisiin vaihtoehtoihin.
– Perinteet ovat perinteitä, eikä niitä ainakaan palvauksessa pidä romuttaa, sanoo Juhani ja lähtee lisäämään leppää uuniin.
Hirsinen savusauna, kivinen kiuas, harmaalepän lämpö ja savu. Näissä olosuhteissa syntyy kuninkaallinen maku.