Isä ja tytär Kivikylän palveluksessa

Henna Grönman työskentelee lihatiskillä Raumalla

Aloitin Kivikylällä kuusi vuotta sitten. Olin ollut Eurajoella Pekan kalapajan palvelutiskillä töissä paikallisessa marketissa ja seurannut sen vieressä olevaa Kivikylän lihatiskiä läheltä. Sitten minulle tarjoutui mahdollisuus tulla tänne Rauman Äyhön lihatiskille.  

En ehkä osannut ennen ajatella, miten monipuolinen toimija Kivikylästä on tullut. Sen muistan, että jo ennen tänne töihin tuloa ajattelin, että meidän tuotteet ovat paikallisina parempia kuin muiden. Ostin aina niitä mieluummin kuin jonkun ison lihatalon tuotteita.

Oli kesäkuinen maanantaiaamu kello kahdeksan, kun aloitin työt. Siitä se sitten lähti. Palvelutiskin esimies oli vastassa ja rupesimme heti tekemään tiskiä valmiiksi.

Työni on monipuolista. Siihen kuuluu paljon asiakaspalvelua, mutta myös takahuoneessa tuotteiden valmistelua ja tiskin laittoa. Välillä olen Laitilan ja Eurajoen lihatiskeillä, joten senkin puoleen työ on vaihtelevaa.

Minulla on nuoresta lähtien ollut kova veto oikeisiin hommiin. Toimistossa istuminen olisi minulle vaikeaa. Silti kaikkein raskainta työssäni on olla koko päivä jalkojen päällä.

Juuri nyt olen äitiyslomalla. Minulle syntyi keväällä pieni Eeli-Oskar. Kotona riittää tekemistä lapsen ja koiran kanssa puuhatessa – sekin on vaihtelua. Tulen ihan mielelläni takaisin töihin, kun se aika koittaa.

Vaikka olemme iskän kanssa saman työnantajan palveluksessa, emme juuri puhu vapaa-ajalla työasioita. On enemmänkin sattumaa, että olemme samalla alalla ja nyt samalla työnantajallakin.

Iskä ei ole ainoa sukulaiseni Kivikylällä. Teen töitä täällä Äyhön lihatiskillä enoni Juha Valtosen kanssa. Myös hänen tyttärensä on kivikyläläinen. Jenna-Tuulia on töissä meidän uusimmalla lihatiskillä Kehätien S-marketissa.

Terveisin,

Henna Grönman

Jussi Grönman on lihanleikkaajana Lapissa

Tulin töihin hiukan Hennan jälkeen vuonna 2010. Olin aiemmin tehnyt kala-alan fileeraustöitä. Nuoruudessa opiskelin maatilateknikoksi ja työskentelin metsurina. Lihanleikkaajan työ on sujunut hyvin, kun on pitänyt puukkoa kädessä monta kymmentä vuotta ja välillä moottorisahaa.  

Soitin itse työn perään. Olin melkein 55-vuotias, enkä ollut yhtään varma, pääsisinkö hommiin. Kivikylällä on onneksi sellainen ajatusta, että työntekijöinä tulee olla nuoria ja vanhoja. Vanhempien kokemusta halutaan hyödyntää.

Meillä on käytössä ikäohjelma, jossa iän mukaan tulee muutama ylimääräinen vapaapäivä vuodessa kuntoilun parissa käytettäväksi. Lisäksi saamme tarvittaessa ilmaisia fysioterapiakäyntejä. Maksaapa työnantaja kuntosalinkin, jos haluaa käydä siellä.
Minua ei tarvitse patistaa liikkumaan. Olen levoton sielu ja harrastan vapaa-ajalla paljon metsästystä ja kalastusta. Jos ei muuta ole, niin painan hommia omalla kotipihalla.

Pääasiallisin työni lihanleikkaajana on tehdä kinkkuja. Olen vieraillut lisäksi vähän joka osastolla Rauman Lapissa. Tarkoitus on, että kaikki osaisivat tehdä muitakin töitä tarpeen mukaan.

Toimitilat Savulaaksontiellä eivät ole yhtään tehdasmaiset. Myymälässäkin on pyritty sellaiseen kotikaupan henkeen. Isona valttina on, että voimme takahuoneen puolella räätälöidä lihat niin kuin halutaan. Asiakas saa täsmätyönä juuri sitä mitä pyytää, koski erityistoive sitten suolausta tai rasvan määrää.

Keikkailen aika paljon juhlissa, joihin tilataan kokonainen palvattu sika. Autan sen tarjoilussa ja tykkään samalla nähdä tuttuja seudun ihmisiä. Olenpa joskus ollut Äyhön lihatiskilläkin Hennan kanssa töissä paloittelemassa lihaa. Kuljetan sinne välillä myös tavaraa.

Kaikkein mieluisinta minulle on sittenkin se kinkkujen tekeminen työparini kanssa. Teemme kahdestaan kaikki Kivikylän kinkut. Yhteistyö on saumatonta; toiselle ei tarvitse sanoa, mitä pitäisi tehdä.

Kivikylällä on hyvä henki. Tietenkin porukassa voi aina tulla jotain pientä sanomista, mutta meillä on edelleen pienen talon tuntua. Melkein kaikkien kanssa tulee vaihdettua muutama sana aamulla töihin tullessa.

Terveisin,

Jussi Grönman