Kivikylässä käytetään vain

Suomalaista

lähilihaa

Suomalaisella lihantuotannolla on paljon vahvuuksia. Eläimiä hoidetaan hyvin, eikä niitä turhaan lääkitä antibiooteilla.

Kivikylän

SUOMALAINEN SIKA

Sika saa pitää saparonsa

Suomessa häntiä ei typistetä kuten monessa muussa Euroopan maassa. Terveet ja ehjät hännät kertovat hyvinvoinnista. Sioille annetaan monenlaisia virikkeitä hännänpurennan estämiseksi. Suosittua on esimerkiksi sanomalehtien möyhentäminen. Karsinoissa saattaa olla puukalikoita tai palloja, joilla leikkiä.

Riittävästi tilaa

Voidakseen hyvin sika tarvitsee tilaa ympärilleen toimintaan, ruokailemiseen, lepäämiseen ja sosiaalisen arvojärjestyksen ylläpitämiseen.

Lihasioilla pitääkin olla yli 0,9 neliötä eläintä kohden.

Läpinäkyvä toimitusketju

Lihan tuotantoketju tiloilta tuotantoon saakka on kokonaisuudessaan jäljitettävissä ruhosta löytyvän leiman avulla.

Tunnemme eläimen olosuhteet koko sen elinkaaren ajalta.

Kotoinen viljaruokinta

Suomalaisilla sikatiloilla tuotantoeläimet ruokitaan pääasiassa omilta tai lähiseudun pelloilta saadulla viljalla ja säilörehulla. Omavaraisuus ruokinnassa saattaa olla 90-prosenttista. Runsas viljan käyttö vähentää soijan käyttötarvetta. Sianlihan tuotannossa käytetään poikkeuksellisen paljon myös proteiinipitoisia teollisuuden sivutuotteita, kuten ohrarankkia ja maitohuuhteita.

Lisävalkuaista tiivisteistä

Viljaruokinnan lisäksi tarvitaan lisävalkuaista. Sitä saadaan rehutehtaiden rehutiivisteistä.

Valmiit rehutiivisteet voivat sisältää soijaa

90 prosenttia maailmalla tuotetusta soijapavusta on nykyään geenimuunneltua. Suomessa käytetystä rehusoijasta GMO:ta on noin 60 prosenttia. Markkinoilla oleva GM-vapaa soija on keskimäärin neljänneksen kallimpaa kuin geenimuunneltu.

Lihan soijajälki on pieni

Suomalaisessa sikatuotannossa tarvitaan selvästi vähemmän soijaa kuin muissa maissa. Sitä käytetään ruokinnassa 7–8 prosenttia, kun maailmalla määrä on jopa 20 prosenttia.

Vastuullinen soija

Soijasta, sioista ja Brasilian sademetsien raivaamisesta puhutaan usein samalla henkäyksellä. Todellisuudessa soijaa tulee Suomeen paljon myös Ukrainasta ja Pohjois-Amerikasta.

Töitä valkuaisomavaraisuuden eteen

Valkuaisrehun viljely omalla tilalla tiivisteen joukkoon herneen ja härkäpavun muodossa on yleistynyt. Ne käyvät sellaisenaan lihasikojen ruokintaan, mutta härkäpavun käyttöä myös muissa elinkaaren vaiheissa kehitetään.

Härkäpapurouheesta ratkaisu

Uusikaupunkilainen Nordic Soya on kehittänyt härkäpavun jalostamista tehtaassaan. Härkäpapurouhe sopii myös pikkuporsaille sekä imettäville emakoille. Se on tehtaan laskelmien mukaan kilpailukykyinen suomalainen vaihtoehto vastuullisesti tuotetulle GM-vapaalle soijalle.

Ilmaston kannalta kestävä vaihtoehto

Sianlihan aiheuttama hiilijalanjälki on pieni. Sika- ja siipikarjanlihan yhteenlaskettu hiilijalanjälki on noin kaksi prosenttia suomalaisten kokonaishiilijalanjäljestä.

Suomalainen liha ei ole geneettisesti muunneltua

Geenimuunneltu soija ei muuta eläimestä saatavaa lihaa millään tavalla. ”Muuntogeenisen rehun syöminen ei tee eläimestä, sen lihasta tai muusta tuotteesta muuntogeenistä, koska rehun sisältämät geenit pilkkoutuvat eläimen aineenvaihdunnassa .” (Elintarviketurvallisuusvirasto Evira)

Vähän antibiootteja

Suomessa on antibioottien käyttö eläimille on vähäistä. Niitä annetaan vain sairaille, eikä ennaltaehkäisevästi kuten monessa Euroopan maassa. Käytämme lääkkeitä puolet Tanskassa, kuudesosan Saksassa ja kahdeskymmenesosan Espanjassa käytetyistä määristä.

Kivikylän

SUOMALAINEN NAUTA

80 prosenttia naudanlihasta on peräisin lypsykarjasta

Liha syntyy siis maidontuotannon sivutuotteena.

Naudat syövät pääasiassa nurme

Valkuaisensa naudat saavat kotimaisesta rypsistä tai ohrasta tai eurooppalaisesta rapsista. Harva nauta syö soijaa.

Naudat edistävät Suomen luonnon monimuotoisuutta

Suurin osa nautakarjan rehuista perustuu nurmiin. Nurmiviljely edistää luonnon monimuotoisuutta ja on ympäristölle ystävällistä. Monet uhanalaiset kasvit ja eläimet tarvitsevat laitumia ja laiduntavia eläimiä. Karjatalouden vähentyessä uhanalaisten lajien määrä on kasvanut. Naudanlihantuotanto on ollut jo vuosisatoja tärkeä osa kiertotaloutta.

Kivikylän

KIVIKYLÄN LÄHILIHA

Olemme viimeinen pienten sikaloiden lihatalo

Emakkosikaloissamme on keskimäärin 70 emakkoa. Mielestämme lihantuotanto pienillä perhetiloilla on inhimillistä sekä eläimiä että tuottajia kohtaan. Eläimet pystyy silloin hoitamaan yksilöllisesti. Ja tuottajakin jaksaa paremmin.

Tuottajiemme maatilat sijaitsevat Lounais-Suomessa

Eläimet eivät pisimmilläänkään joudu matkaamaan karja-autossa kuin reilu sata kilometriä. Jatkokasvatuspaikka saattaa löytyä ihan naapurustosta. Tuotamme taatusti lähilihaa.

Tuttuja isäntiä ja emäntiä

Karja-auton kuljettajamme hakevat yhdessä tilallisten kanssa eläimet karsinoistaan jatkokasvatukseen tai teurastamolle. He tuntevat isäntäparin muutakin kuin nimeltä.

Tiedämme kenen sikalasta tai navetasta liha on peräisin

Tuottajamme pystyvät kertomaan kasvatusajan ravinnon raaka-aineet. Tutuilla tiloilla laidunnettu ja kotoisilla eväillä ruokittu eläin tuottaa maukasta lihaa.

Laadukasta ja tuoretta

Kivikylän liha ja lihatuotteet ovat esimerkki siitä, miten paikallinen lähiruoka on parasta mahdollista. Se on sitä lähellä kasvanutta vanhan ajan lihaa. Sellaista, jota maalla ikänsä eläneet ihmiset ovat aina tottuneet syömään.